Työttömyyden kaipuu

On lämmin kesäaamupäivä. Lapset ovat vasta heränneet ja heidän leikin äänet herättävät. Vain kaksi ”pakollista” asiaa hoidettava, aamupala lapsille ja puoli pannua kahvia tulille. Kaikki vaihtoehdot ovat avoinna, kalaan? golfaamaan? terassille lepotuoliin hyvän kirjan kanssa? Lasten kanssa leikkimään? Vai ajelisiko mökille grillailemaan ja saunomaan? Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kahvia ja läppäri syliin, käydään läpi uutiset ja muutamat muut harrastuksiin liittyvät foorumit. Mitään päätöstä ei tarvitse tehdä vielä, kerrankin on aamulla aikaa, kukaan ei odota mihinkään. Toinen kuppi kahvia, lapset ovat syöneet aamupalan ja juosseet ulos leikkimään. Kävelen terassille, aurinko paistaa, lasten kiljahdukset kuuluvat taustalla, orava kiipeilee uskomattoman taitavasti puiden oksilla. Fasaanit metelöivät kuusiaidan luona. Aurinko lämmittää vaikka on vasta aamupäivä, eilen leikatun nurmikon tuoksun voi aistia vieläkin. Kolmas kuppi kahvia ja lasten kanssa trampoliinille pelaamaan ”käsipalloa” heidän laatimillaan säännöillä, isi ei ole vielä voittanut kertaakaan J.

Jossain vaiheessa paluu ”arkeen” koittaa. Saat*na. Ihminen ei kuulemma ole terve jos se ei halua tehdä töitä. Riippuu varmaan hieman töistäkin. Jonkun työ on pelata jääkiekkoa, toisen golfia, joku soittaa rokkia. Näissä tapauksissa saatan allekirjoittaa väitteen, entäs porrassiivojat (nykyisin nimike on kai siistijä), liukuhihnan ääressä työskentelevät pakkaajat tai varastotyöntekijät pakkasvarastolla. Minkähän terveysviranomaisen mukaan he ovat sairaita jos eivät halua töihin?  Kokemuksesta voin kertoa, että noi lähiöiden rappukäytävät on mitä arveluttavimpia paikkoja työskennellä. Porukka joka siellä työaikaan pyörii, voisi järjestää oman putous hahmokisa finaalin. Hissit ja seinät räitty, seinät sotkettu, joku rapanarkki nukkumassa kuset housussa ja jos 2b:n petsku on hyvällä tuulella hän ei tällä kertaa suorita törkeää pahoinpitelyä koska siivoksesta aiheutunut meteli herätti hänet. Ja Perinteisesti näitä hommia on tehnyt naiset, nykyisin kai onneksi vähemmän ja tämä on kuvaus on vain paremmista lähiöistä, käys kokeilemassa miten leppoisasti menee työpäivät esim. Malmön granaatinheitinkomppaniassa.. Mites varastotyö pakkasvarastolla? Maistuuko? Aamuvuoro, kuudelta pitää olla hallissa keräämässä pakasteita lavalle tai rullakkoon, pakkasta vähintään 25 astetta . Sitä ennen puetaan vaatteita monta kerrosta. Ennen kuin olet hallissa, tämä vaatemäärä on nostanut sopivasti hien pintaan ja mikäs sen mukavampi kuin mennä hikisissä vaatteissa pakkaseen. Kaikki personal trainerit ja muut prostkukreatiiniglutamiinihörhöt painottavat aina kunnon lämmittelyä ennen kuntosalitreenejä. Mites tämmöinen varastomies joka käytännössä suoraan sängystä kävelee pakkashalliin ja alkaa nostelemaan pahimmillaan kymmenien kilojen painoisia laatikoita, satoja päivässä. Kuinka isolla prosentilla luulette, että noista hommista jäädään vanhuuseläkkeelle? Tai ylipäänsä ollaan terveenä yli kuukautta kerrallaan?

Oma mielipiteeni on, että ihminen ei ole terve jos se kaipaa tällaisiin töihin. Entäs muunlaiset työt? Toimistotyö on varmaan aika perusduunia? Sitä teen itsekin, eipä ole mikään kaipuu kesäloma aamuina takaisin. Vitu**aa jo valmiiksi kuunnella Sepon leuhkimista hänen uudesta, linkkarin tavoin kääntyvästä muistitikusta. Mielessäni mietin ”hullua näköjään kiinnostaa kaikki pyörivä” suusta tulee ulos ”makee, paljonko maksoi, no ei ollu paha hinta". Tai sitten kun viimein koittaa kahvitunti, kahvi on ollut pannussa niin kauan että se juttelee sen leivän kanssa säästä, joka on jäänyt syömättä kun uutiset estoniasta keskeytti aamupalan. Silloin tuudittaudun ajatukseen ”jos tämä on isoin murhe elämässä, niin asiani ovat helvet*n hyvin".

Vaikka asiat ovat hyvin, silti jokin puuttuu. Vapaus. Yksi tärkeimmistä asioista. Kuinkahan moni muu miettii että mitä järkeä on tehdä 10-11 kuukautta töitä, olla kalentereiden ja deadlinejen vankina, jotta voit olla viisi viikkoa vuodessa vapaa? Se mahdollistaa uudemman auton, uudemman älypuhelimen, uudemman läppärin, uudemmat kaikki. Kuinka moni esim. vaihtaa auton sen takia että vanha hajosi, niin ettei sitä voi enää korjata? Uusi on vaan hienompi tai naapurilla on uudempi. Lomalla huomasin, etten kaipaa puhelinta, en 60” tuumaista tv:tä (mökin pikkutelkka näytti samat ohjelmat), en uutta autoa (vanhallakin pääsi kauppaan, samoin pyörällä) tai pikaruokaloita ja ruuhkia. Kaikki nämä nykyajan hömpötykset mulla on jo, tuntuu hölmöltä käydä töissä vain, jotta saisin korvattua ne uudemmilla samanlaisilla. Kuitenkin töissä pitää käydä, jos ei itsensä, niin lasten takia. Yksi harvoista järkevistä argumenteista käydä töissä, asuntolainan lisäksi. Tokihan se mahdollistaa esim. ulkomaanmatkat yms. mutta onko se tosiaan 10kk vankeuden arvoista? en tiedä.

Jos et käy töissä, olet vapaaehtoisesti työtön ja nostat korvauksia, olet laiska ja sairas. Jaa-a, itsestäni alkaa pikkuhiljaa tuntua, että ehkä nämä ovat viisaampia ihmisiä, kuin me ahkerat oravanpyörässä juoksevat veronmaksajat uskommekaan. Jos he ovat sairaita kun eivät kaipaa töihin, niin entäs ne jotka työskentelevät itsensä burn-outtiin, stressiin tai masennukseen asti? He ovat ahkeria ja arvostettuja. Töissä eka, töissä vika. Näin ilta-virkkuna ja aamu-unisena haluaisin sen henkilön osoitteen, joka keksi että sellainen ihminen on jotenkin ahkerampi ja parempi, joka ei aamulla nuku pitkään ja menee ajoissa nukkumaan. Narkkarit, rikolliset ja idiootit valvoo aamuyöhön. Kukahan on keksinyt että työt, koulut jne. pitää aloittaa 7-8 aikoihin. Nyt kun laahustan töihin taas vartin myöhässä ja kuuntelen kun joku ristoreipas tuli jo tunti sitten, koska herää jo VIIDELTÄ, mietin että miksei kukaan kehu minua kun olen kuitenkin jaksanut vaivautua töihin kolmen tunnin yöunilla. Yhteiskunnan rytmi kuitenkin nyt on sellainen että se suosii aamuvirkkuja. Voisihan sitä etsiä töitä jossa on ilta tai yövuoro. Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että lasten koulut ja puolison työt ovat päivällä ja kyllähän rakkaiden kanssa haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa.

Työttömyyttä pelätään ja sillä pelotellaan mediassakin jatkuvasti. Omalla kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että se ei olisi mikään suurikaan katastrofi. 500 liiton rahoittamaa päivää aika järjestää jotakin hommaa. Luultavasti käyttäisin 490 päivää ihan vaan lomailuun. Miten ihminen voi maata kotona ja saada ajan kulumaan? Tein lähipiirissäni pienen empiirisen kokeen ja kysyin ihmisiltä, että kävisivätkö he töissä jos voittaisivat eurojackpotissa? Vastoin kaikkia odotuksia n.puolet (otanta on pieni) sanoivat palaavansa töihin 1-2 vuoden sisällä, jotta olisi jotain tekemistä. Mietin että nämä ihmiset on sekaisin kuin lapset linnanmäellä. JOTTA OLISI JOTAIN TEKEMISTÄ. Jos mulle annettaisiin kymmeniä miljoonia euroja rahaa, keksisin varmasti mielekkäämpää tekemistä kuin työnteon. Ja koska kyselyn tein lähipiirissäni, tiedän että nämä henkilöt eivät pelaa jääkiekkoa tai golfia työkseen.

Hyvinvointivaltion edellytys on, että joku käy töissä ja maksaa veroja. Muuten ei homma toimi ja esim. työttömyyskorvaukset jäisi maksamatta. Kumpaankohan porukkaan sitä haluaisi kuulua? Työttömiä ei arvosteta, he eivät osallistu yhteisen hyvän eteen siinä määrin kuin työtä tekevät veronmaksajat. Ahkeria 12-tuntisia työpäiviä tekeviä pk-yrittäjiä arvostetaan ihan eri tavalla. Mitenkäs siinä vaiheessa kun tulee kutsu yläkertaan ja loppumetreillä on ehkä tilanne että pystyy hieman punnitsemaan elettyä elämää. Olisinko ollut onnellisempi työttömänä, aikani kalastaen, marjastaen, lasten kanssa leikkien ilman aikatauluja yhteiskunnan "hylkiönä"? Vai toivonko että olisin mielummin mennyt joka aamu kuudelta istumaan jonkun teollisuusalueen hallin nurkkaan 12 tunniksi 250 päivänä vuodessa, ollen arvostettu ja ahkera muiden silmissä? Onneksi suurin osa ihmisistä kuulemma pitää työstään ja menee sinne mielellään. Se mahdollistaa sen, että meikäläisenkään ei tarvitse nähdä työttömyyttä katastrofina vaan pikemminkin mahdollisuutena.
Työn iloa kaikille, kesälomat on taas edessäpäin.  Enää 10 kuukautta :)