Älli ei veny

Silloin tällöin saan palautetta kielenkäytöstäni, negatiivista palautetta. Lasten kanssa koitan välttää voimasanoja tai vääntelen niitä niin, etten itsekään enää muista alkuperäistä sanaa. Myönnän, muutama muistutus kielenkäytöstäni on ollut täysin aiheellinen. Kuka sitten päättää, mikä on kirosana ja mikä ei? Mitäs jos mun mielestä pil*u ei ole kirosana, missä on päätetty että just se on kirosana. Emätin, vagina, naisen alapää ei kuulosta niin pahalta, paljon hyväksyttävämpää, miksi? Ilmeisesti se vaan on niin, että jotkut sanat on sellaisia joita ei lausuta, paitsi jos lyöt vasaralla sormeen. Joissain piireissä ei silloinkaan. Niissä piireissä tietysti vasaroinnin hoitaa palvelusväki.  Älli ei veny ymmärtämään miksi tällaisia sääntöjä on tehty, mutta ehkä se juontaa juurensa siihen tosiasiaan, että puhetyylistä erotetaan ne jotka nauttivat vähemmän peliaikaa huvijahdeilla niistä, jotka kokevat sen jo hieman tylsäksi. Anna mullekin iso huvijahti, nelivärinen karibiadrinkki käteen ja palvelusväki joka hoitaa lapset ja avaa sikarilaatikot valmiiksi, kiroilisin varmasti vähemmän, tai sit en.

Seuraava ärsyttävä asia, jota aivot ei sulattanut kokeilematta, oli se että joku väitti tv:ssä että ihminen ei pysty nuolaisemaan kyynärpäätään. Kuultuamme lauseen, katsoimme vaimon kanssa toisiamme hetken aikaa ja molemmat ajatteli samaa asiaa, ”pakko kokeilla”. Otin asian kuitenkin kylmän viileästi. Esitin ettei kiinnosta, vaikka oikeasti ensimmäistä kertaa elämässä tunsin jostain syystä vastustamatonta hinkua nuolla kyynärpäätäni. Otin coolisti ja katselin kun vaimoni väänteli itsensä sellaisiin asentoihin, joita näkee lähinnä nivelettömien joogassa , samalla koittaen nuolla kyynärpäätään siinä onnistumatta. Onneksi en lähtenyt kokeilemaan, hölmön näköistä. Illalla makoilin sängyssä ja ajatukseni oli pakkomielteinen kuin narkkarilla. Pakko, PAKKO kokeilla, mä olen niin kova jätkä että pystyn nuolaisemaan kyynärpäätäni ja tienaan miljoonia esiintyen ympäri maailmaa nuolemassa kyynärpäitäni. Koitin pimeässä varmistaa että nukkuuhan vaimoni, kyllä, näyttäisi nukkuvan. Nousin varovasti istuma-asentoon. Ei vit*u, ei yllä millään. Toiseen kyynärpäähän yltää, kokeillaan sitä. Irvistelin, inisin ja kuiskasin ”ei yllä”, ”ei millään”, samalla syttyi toisen yöpöydän lamppu ja vierestä kuului ”herranjumala et kai sä yritä ottaa iteltäs suihin”. Loppuyön vietin uskotellen vaimolleni nuolleeni vain kyynärpäitä, tai oikeastaan en edes niitä. Vit*u sinne meni nekin miljoonat.

”isi on onko banaani juures”. Näin kysyi vanhempi lapsistamme. ”Ei ole” vastasin. ”Mikä se on” tuli jatkokysymys. ”hedelmä” ammuin takaisin. Seuraavana päivänä olin onnellisesti unohtanut koko kuulustelun, kun ipana ohimennen tokaisi ”banaani ei ole hedelmä, vaan marja”. ?????? Hetken mietin, että mikäs auringonpistos tätä lasta nyt vaivaa kun tällaisia mihinkään liittymättömiä ”totuuksia” kuiskailee. Sitten muistin eilisen keskustelun. ”banaani on marja”, voi jumalau*a, puhelin ja opettajan tai sen henkilön numero joka tällaista väittää, välittömästi läheisyyteeni. Onneksi kuitenkin ensin tarkistin asian ja kyllä se perke*e on marja. Ei veny älli.

Muutama kalikka lisää nuotioon ja jutustelu jatkukoon. Mukavahan näitä on kelailla. Eteenpäin. Minkä takia suomesta pääsee junalla Venäjälle, muttei Ruotsiin? Tämä nyt ei saa aivoja jumiin, mutta yllättävän harva tulee asiaa miettineeksi. Syyhän on tietysti eri raideleveys. Eikös ollutkin mukava miettiä? No ainakin mukavampaa kuin tosi tv:n toljottaminen tai muuntajaan kuseminen, jotka ovat suunnilleen yhtä mukavia, paitsi että muuntajaan kusemisesta viisastuu enemmän. Pullasuti ja maalisuti ovat toivottavasti kaikille tuttuja, mutta on eräs suti jonka aina välillä kuulee lausuttavan, ”perseensuti”. Yleensä vielä yhteydessä ”voi perseensuti”.  Aivot on jumissa ja unettomia öitä vietetty, MIKÄ on perseensuti ja mitä sillä tehdään? Joitain ideoita on itsellekin tullut käyttötarkoituksista, mutta itse tuotetta en vielä ole nähnyt fyysisesti missään. No en uhraa enempää tälle aiheelle, joka on ihan persees*ä muutenkin.

Nyt kun vihdoin tuli aurinkoisia kelejä tänne finlandiaankin, niin jatkan edelleen pleikkari, wii, kännykkäpeli karenssia junioreilta. Kohta saapuu 6-7kk kestävä pimeä vesissade rintama, joten silloin on aikaa tuijottaa erilaisia pikseleitä sisätiloissa. Viekää ne muksut luontoon, marjaan, sieneen, kalaan, ihmettelemään ja ihailemaan ympäristöä. Antakaa niille kamerat käteen, vanha kännykkä (kameralla) tai joku muu vanha digikamera. Viihtyy varmasti. Alla muutama kuva "retkeltä"