Kuntosaliin tutustuminen

Niin kuin nykyään 99% ihmisistä, myös minä käyn nykyään taas salilla. Lähes kymmeneen vuoteen en ole käynyt salilla, koska en missään nimessä maksa niitä riistohintoja, mitä se tänä päivänä maksaa. Aiemmin maksoin 180€ ja tällä hinnalla jumpattiin koko vuosi. Puntin nostamisen sijaan olen harrastanut kehonpaino treenejä yms. Kaupunki on rakentanut siihen hyvät laitteet useampaan puistoon ja ne ovat ilmaisia. Viime talvet ovat olleet sen verran leutoja, että lähes vuoden ympäri on pystynyt treenaamaan ulkona. Lapsetkin ovat viihtyneet mukana hyvin.

Muutama kaveri on kysynyt että miten sä voit treenata ulkona kun siellä on pakkasta tai sataa vettä? Mitä siihenkin voi vastata? Usein seuraa pitkä hetki, molemmat tuijottavat toisiaan ja vanha kunnon orjantappura puska pyörii taustalla ohi (kyllä, just niin kuin piirretyissä). Sitten kun vihdoin palaan koomasta jonka tämä älytön kysymys aiheutti vastaan: ”mm. siten että hyppään tankoon ja vedän itseni 15-20 kertaa ylös”. Tämä kysymys tulee yleensä kaverilta, joka ajaa autolla kahden kilometrin matkan salille ja ensimmäiseksi hyppää valmiiksi hikoiltuun kuntopyörään tai juoksumatolle ja vetää pari kilsaa lämmittelyksi. Fillarilla ei voi mennä salille, muuten ei jää aikaa treenata. Treeniajasta 50% voi kuitenkin käyttää kännykän räpläämiseen, lehtien lukemiseen tai kavereiden kanssa juttelemiseen.

Miksikö sitten aloin käymään salilla, jos se kerran on niin vastenmielistä? Kahdesta syystä. 1. Vaihtelu, ulkona pääsääntöisesti yksin jumppaaminen alkoi vaan käymään tylsäksi. Mukavampi treenata kun on seuraa. Toinen syy on se että tällä hetkellä pystyn treenaamaan sellaisella hinnalla, jonka koen järkeväksi.

Menin sitten salille ja 10 vuoden tauko kuntosaleista oli tehnyt tehtävänsä. Jumalaut*a. Muutaman kerran kävin ovella tarkistamassa että tulinhan nyt varmasti oikeasta ovesta ja tavasin oven tekstejä useampaan otteeseen, kyllä, kuntosali siinä lukee. Pelkkä aula oli samankokoinen kuín koko sali jossa aikanaan treenailin.  Reippaasti tiskille ja kysymään että mistä löytyy miesten pukkari. Ympärilleni pälyillen kävelin pukuhuoneen ovelle ja menin sisään ja yhtä nopeasti tulin ulos. Kävelin takaisin tiskille ja kysyin, että missä on MIESTEN pukuhuone. Jälleen näytettiin samaa ovea. Vit*u, uskottava se on. Miehillä tosiaan on nykyään pyöräilyshortsit, neonväriset lenkkarit ja poninhännät. Sinne vaan sekaan, ohi siitä ekasta jätkästä joka oli munasillaan heti ovella toivottamassa tervetulleeksi uuden jäsenen, tai ei hän alasti ollut, oli hänellä pyyhe, olalla. Ohitin kaksi nuorta miestä jotka kuvasivat kännyköillä toistensa pumpissa olevia perseitä instaan tai fitnessblogiin, oli herroilla ollut vissiin jalkapäivä. Vielä viimeinen este, joka koostui seuraavan alastoman apinan vaatteista, lisäravinteista, juomapulloista, treenikasseista ja kengistä, jotka oli levitelty tasaisesti lähes koko pukuhuoneen lattialle. Vähän sama fiilis kuin juoksisi rengasrataa. Jos astut jonkun tavaran päälle, saa tämä steroidihulkki hyvän tekosyyn väännellä meikäläisestä jonkun hassunhauskan ilmapalloeläimen. Mikä Vit*u siinä on että siellä pukuhuoneessa pitää kekkuloida munasillaan puoli tuntia suihkun jälkeen. Siinä on oma työnsä koittaa vältellä katsellaan tätä hommaa.

Istuin omalla paikallani ja kelasin, että pitäsköhän koittaa tehdä tuttavuutta jonkun kanssa. Sitten tajusin, että mähän joudun ehkä sanomaan oman nimen jollekin. Se on ilmeisesti liian perisuomalainen tässä kopissa. Tuntui että kaikkien nimi oli ”stigis”, ”freme” tai ”hyge”, pelkkiä konsonantteja, ilmeisesti tsekin kieli on muodissa nuorten keskuudessa. Miksei, jos kerran tyttöjen tukat ja housutkin ovat. Meikäläinen ajatteli kuitenkin jumpata arvokkaasti vanhoissa tummansinisissä kolmiraita adduissa ja t-paidassa.

Itse salin puolella koitti sitten seuraava ongelma. Pyörin niiden laitteiden keskellä ja ihmettelin että mihin scifi-leffan kuvauksiin näitä tarvitaan. Kävelin erään laitteen luo, joka näytti joltain tivolivehkeeltä, mutta tiesin sen olevan kuntolaite, koska siinä juuri eräs äijä vasta treenasi olkapäitä. Vaikka olin koittanut luntata sivusta "muka" salaa että miten vehje toimii, ei toimintaperiaate auennut. Hain pukuhuoneesta lompakon ja koitin syöttää vehkeen raoista kolikoita, mutta ei se toiminut niilläkään. Suomalainen luonne on myös sellainen, ettei neuvoa kysytä. Jälkeenpäin sitten kotona kiroillaan, että salilla on pask*t vehkeet jotka ei edes toimi. Sain kuitenkin jonkunlaisen treenin tehtyä. Ai miten? Huomasin että ainoa laite, jota ei oltu pultattu lattiaan kiinni oli kuntopyörä, joten nostelin sitä ilmaan 45 minuuttia, tai oikeastaan keinuttelin puolelta toiselle. Nykyajan kuntopyörätkin painaa niin perkelees*i, koska niissä pitää olla omat televisiot ja tietokoneet, jotta käyttäjä näkee sen hetkisen kalorikulutuksen ja muut turhanpäiväiset lukemat, joita tavallinen Seppo Ryynänen ei edes osaa tulkita. Pumppikuvia en taida laittaa, täytyy ensi salikertaa varten käydä ostamassa vihreät pyöräilyshortsit ja pinkit lenkkarit, ehkä sitten kehtaan ottaa kuvia. Mikäs sen komeampi näky, kuin lähes alaston lumiukonvalkoinen äijä, jonka vartalo on D kirjaimen muotoinen ja mikä vit*u siinäkin on että kaikki kermaperunat ja nachot kasaantuu mulla PELKÄSTÄÄN vatsaan ja kädet ja jalat on samanlaiset kuin hyönteisellä.

Sitä odotellessa toivottelen hyviä treenejä kaikille tasapuolisesti ja alla vielä kuva ainoasta laitteesta (slaavilaiseen tapaan), jota osaan käyttää :)